Satuloiden runkotyypit ja rungon muokkaus
Satulat voidaan jakaa rungottomiin ja runkosatuloihin. Joskus kuulee puhuttavan myös erikseen kovarunkoisista ja joustorunkoisista satuloista, mutta täysin joustamatonta satulan runkoa ei askellajisatuloista löydy. Jotkut vanhat vaellussatulat sen sijaan voivat olla rungoltaan lähes joustamattomia.
Joustorunko
Perinteisen joustorungon avoimeksi jääneeseen keskiosaan pingotetaan esimerkiksi nylonista valmistetut hihnat.
Joustorungolla on alun perin tarkoitettu jousiteräksellä vahvistettua puista satulanrunkoa (engl. Spring Tree). Rungon puumateriaali on perinteisesti ollut laminoitua koivua, joka on hyvin joustavaa ja kestävää. Puurunko jäykistetään metalliosilla erityisesti etukaaresta, joka tuetaan molemmin puolin teräsvahvikkeilla.
Nykyisin joustorungolla voidaan tarkoittaa myös synteettistä runkoa, joka on perinteistä joustorunkoa usein hieman joustavampi ja kevytrakenteisempi. Tällaiset joustorungot rakennetaan usein vaihdettavalla etukaarella. Jotkut synteettiset joustorungot ovat istuinosaltaan umpinaisia, kun taas perinteisemmässä mallissa runko on kuin kehys, jonka aukkoon pingotetaan leveät, esimerkiksi nylonista valmistetut hihnat. Kummassakin runkomallissa liimataan istuinosaan kuitenkin samalla tavalla pehmikettä rungon ja istuinnahan väliin.
Nykyisin joustorungolla voidaan tarkoittaa myös synteettistä runkoa, joka on perinteistä joustorunkoa usein hieman joustavampi ja kevytrakenteisempi. Tällaiset joustorungot rakennetaan usein vaihdettavalla etukaarella. Jotkut synteettiset joustorungot ovat istuinosaltaan umpinaisia, kun taas perinteisemmässä mallissa runko on kuin kehys, jonka aukkoon pingotetaan leveät, esimerkiksi nylonista valmistetut hihnat. Kummassakin runkomallissa liimataan istuinosaan kuitenkin samalla tavalla pehmikettä rungon ja istuinnahan väliin.
Rungottomat
Yksi esimerkki rungottomasta satulasta on Tölthester Tonn -geelisatula, jossa on etukaari ja paneeleissa selkärangantila.
Rungottomiin satuloihin luetaan muun muassa nahkarunkoiset satulat, erilaiset ratsastuspadit, sekä Freeform-tyyppiset satulat. Yleensä rungottomasta satulasta puuttuu nimensä mukaisesti runko kokonaan, mutta markkinoille on tullut myös jonkin verran etukaarellisia ratsastuspadeja. Näiden kanssa on hyvä huomata, että istunta on melko leveä ja vaatii jonkin verran totuttelua.
Rungottomat satulat antavat parhaimmillaan hevoselle tilaa liikkua täysin vapaasti, jonka vuoksi niitä käytetäänkin usein askellajikilpailuissa ja näyttelyiden liikearvosteluissa, jolloin hevosen halutaan liikkuvan maksimaalisesti. Tällaisessa lyhyessä käytössä ongelmia rungottoman kanssa ilmenee harvoin. Nuorille hevosille tai heikkotasapainoisille ratsastajille rungotonta satulaa ei sen sijaan voi suositella, sillä sen kanssa kaikki ratsastajan tasapainon muutokset välittyvät hevoselle liiankin voimakkaasti.
Rungoton satula mukautuu hevoseen ja siitä haetaankin usein apua satulaongelmissa. Se ei kuitenkaan jaa ratsastajan painoa tasaisesti hevosen selkää vasten, vaan pistekuormitusta tulee helposti jalustinhihnojen kiinnityspisteisiin ja ratsastajan istuinluiden kohdalle. Rungollista ja rungotonta satulaa voidaan verrata taakan kannossa esimerkiksi reppuun ja rinkkaan. Tavallisessa repussa ei ole tukirakenteita jakamassa painoa, vaan kuormitus tulee yksinomaan hartioille, kun taas rinkan runko jakaa painon tasaisemmin eri kehonosille.
Kun puhutaan painon jakaantumisesta, on myös tärkeää muistaa, ettei painoa saa tulla hevosen selkärangalle. Rungottomissakin satuloissa tulee hevosen selkärangalle siis jäädä tarpeeksi tilaa. Mikäli satulassa ei itsessään ole selkärangantilaa, tulee sen alla käyttää erikoishuopaa, joka jättää rangan avoimeksi. Etukaaren puuttuminen taas saattaa aiheuttaa satulan painumisen hevosen säkää vasten tai satulan epävakauden, jolloin se saattaa pyörähtää hevosen kyljelle tai valua kaulalle.
Rungottomat satulat antavat parhaimmillaan hevoselle tilaa liikkua täysin vapaasti, jonka vuoksi niitä käytetäänkin usein askellajikilpailuissa ja näyttelyiden liikearvosteluissa, jolloin hevosen halutaan liikkuvan maksimaalisesti. Tällaisessa lyhyessä käytössä ongelmia rungottoman kanssa ilmenee harvoin. Nuorille hevosille tai heikkotasapainoisille ratsastajille rungotonta satulaa ei sen sijaan voi suositella, sillä sen kanssa kaikki ratsastajan tasapainon muutokset välittyvät hevoselle liiankin voimakkaasti.
Rungoton satula mukautuu hevoseen ja siitä haetaankin usein apua satulaongelmissa. Se ei kuitenkaan jaa ratsastajan painoa tasaisesti hevosen selkää vasten, vaan pistekuormitusta tulee helposti jalustinhihnojen kiinnityspisteisiin ja ratsastajan istuinluiden kohdalle. Rungollista ja rungotonta satulaa voidaan verrata taakan kannossa esimerkiksi reppuun ja rinkkaan. Tavallisessa repussa ei ole tukirakenteita jakamassa painoa, vaan kuormitus tulee yksinomaan hartioille, kun taas rinkan runko jakaa painon tasaisemmin eri kehonosille.
Kun puhutaan painon jakaantumisesta, on myös tärkeää muistaa, ettei painoa saa tulla hevosen selkärangalle. Rungottomissakin satuloissa tulee hevosen selkärangalle siis jäädä tarpeeksi tilaa. Mikäli satulassa ei itsessään ole selkärangantilaa, tulee sen alla käyttää erikoishuopaa, joka jättää rangan avoimeksi. Etukaaren puuttuminen taas saattaa aiheuttaa satulan painumisen hevosen säkää vasten tai satulan epävakauden, jolloin se saattaa pyörähtää hevosen kyljelle tai valua kaulalle.
Rungon säätäminen
Tavallisesti rungoissa säädetään ainoastaan etukaaren leveyttä. Se voi tapahtua mekaanisesti etukaarta muokkaamalla (Spring Tree-satulat) tai vaihtamalla runkoon erillisiä ruuvikiinnitteisiä etukaaria. Näiden lisäksi esimerkiksi Prestigellä on olemassa myös lämpömuokattavia runkoja.
Puurunkoisten satuloiden muokkausta rajoittavat lähinnä rungon läpi kulkevat niittaukset, jotka sallivat rungon muokkauksen yleensä noin yhdellä koolla. Puurungon levitys on helpompi toimenpide kuin sen kavennus. Synteettisiä vaihtokaarellisia runkoja taas voidaan muokata useitakin kokoja. Etukaaria ei kannata kuitenkaan yrittää taivuttaa itse, niistä ei tule symmetrisiä.
Puurunkoisten satuloiden muokkausta rajoittavat lähinnä rungon läpi kulkevat niittaukset, jotka sallivat rungon muokkauksen yleensä noin yhdellä koolla. Puurungon levitys on helpompi toimenpide kuin sen kavennus. Synteettisiä vaihtokaarellisia runkoja taas voidaan muokata useitakin kokoja. Etukaaria ei kannata kuitenkaan yrittää taivuttaa itse, niistä ei tule symmetrisiä.
Satuloiden kokomerkinnät
Satuloiden koko ilmaistaan tavallisesti leveytenä ja pituutena. Eri satulanvalmistajien kokomerkinnät vaihtelevat.
Pituus
Satulan pituus ilmaistaan tavallisesti tuumina. Tuumakoot eivät kuitenkaan kerro satulan rungon pituutta, vaan istuimen koon ratsastajalle. Saman tuumakoon satulat voivat siis olla rungoltaan täysin eri mittaisia.
Satulan pituus, eli toisin sanoen istuimen koko valitaan siis aina ratsastajan mukaan. Aikuisten satuloiden koot vaihtelevat yleensä 16,5’’ ja 18’’ välillä. Joillakin satulanvalmistajilla saattaa olla valikoimissaan vain yhtä tai kahta pituutta. Esimerkiksi Stübbeniltä löytyy koot S ja M, eli ns. lyhyt ja perusmalli.
On myös hyvä muistaa, että paneelien pituus ei kerro rungon tai istuimen pituutta, vaan paneelit jatkuvat usein rungon yli tavallisissa satulamalleissa. Islanninhevossatuloissa paneelit taas ovat yleensä melko lyhyet, koska pyritään lyhyehköihin satuloihin. Islanninhevosethan kun ovat tavallisesti lyhytselkäisiä. Tämän takia tavalliset koulusatulat istuvat usein huonommin islanninhevosille paneelien osalta.
Satulan pituus, eli toisin sanoen istuimen koko valitaan siis aina ratsastajan mukaan. Aikuisten satuloiden koot vaihtelevat yleensä 16,5’’ ja 18’’ välillä. Joillakin satulanvalmistajilla saattaa olla valikoimissaan vain yhtä tai kahta pituutta. Esimerkiksi Stübbeniltä löytyy koot S ja M, eli ns. lyhyt ja perusmalli.
On myös hyvä muistaa, että paneelien pituus ei kerro rungon tai istuimen pituutta, vaan paneelit jatkuvat usein rungon yli tavallisissa satulamalleissa. Islanninhevossatuloissa paneelit taas ovat yleensä melko lyhyet, koska pyritään lyhyehköihin satuloihin. Islanninhevosethan kun ovat tavallisesti lyhytselkäisiä. Tämän takia tavalliset koulusatulat istuvat usein huonommin islanninhevosille paneelien osalta.
Leveys
Hevosen leveys mitataan etukaaren kohdalta, useimmiten tarkoitukseen sopivalla kaarimittarilla, jolla saadaan suuntaa antava lukema.
Satulan leveys mitataan aina etukaaresta ja se ilmoittaa etukaaren aukeamiskulman. Siinä missä satulan pituus katsotaan ratsastajan mukaan, valitaan leveys aina hevosen mukaan. Satulan leveyden tulisi olla mahdollisimman oikea, eikä satulaan saa jättää ”kasvunvaraa”. Satulan ollessa liian leveä mahdolliset lihakset eivät täytä tyhjäksi jäävää tilaa, vaan satula keikkuu kuluttaen olemassa oleviakin lihaksia pois. Liian kapeakaan satula ei saa olla, sillä tällöin satula jää helposti keskeltä irti lepäämään ainoastaan etu- ja takakaaren varaan, mikä aiheuttaa hevoselle epämukavuutta ja kipua. Hyvin paikoillaan pysyvä ja tukeva satula on aina oikean levyinen.
Yleisimmin satulan leveydet ilmoitetaan englantilaisen standardin mukaan kapeimmasta alkaen seuraavasti: Narrow (N), Medium Narrow (MN), Medium (M), Medium Wide (MW), Wide (W) ja Extra Wide (XW). Normaalikokoisen islanninhevosen yleisin leveys on Medium Wide. Pyöreässä kunnossa olevilla hevosilla leveys on usein Wide. Eri satulanvalmistajat ilmoittavat koot kuitenkin lähes poikkeuksetta eri tavoin, joten leveyksien vertailua eri merkkien välillä on mahdotonta tehdä valmistajan kokokoodeja vertaamalla. Esimerkiksi luvut 30-36 kertovat yleensä etukaaren päiden etäisyyden toisistaan, mutta koska etukaaret ovat rungosta riippuen erilaisia, voidaan näillä luvuilla verrata ainoastaan yhden ja saman rungon leveyksiä.
Yleisimmin satulan leveydet ilmoitetaan englantilaisen standardin mukaan kapeimmasta alkaen seuraavasti: Narrow (N), Medium Narrow (MN), Medium (M), Medium Wide (MW), Wide (W) ja Extra Wide (XW). Normaalikokoisen islanninhevosen yleisin leveys on Medium Wide. Pyöreässä kunnossa olevilla hevosilla leveys on usein Wide. Eri satulanvalmistajat ilmoittavat koot kuitenkin lähes poikkeuksetta eri tavoin, joten leveyksien vertailua eri merkkien välillä on mahdotonta tehdä valmistajan kokokoodeja vertaamalla. Esimerkiksi luvut 30-36 kertovat yleensä etukaaren päiden etäisyyden toisistaan, mutta koska etukaaret ovat rungosta riippuen erilaisia, voidaan näillä luvuilla verrata ainoastaan yhden ja saman rungon leveyksiä.
Johdanto & historia - Satulatyypit - Runkotyypit & muokkaus - Satulan osat & materiaalit - Lisätarvikkeet, huolto & säilytys