Satulan paneelit
Islanninhevossatuloissa satulan paneelit voidaan jakaa karkeasti pitkiin ja normaalipituisiin paneeleihin. Vanhoissa perinteisissä islanninhevossatuloissa käytettiin yleensä paneeleita, jotka jatkuivat takakaaren taakse. Kuitenkin nykyaikana lähes kaikkien uusien satuloiden paneelit ovat normaalimittaisia tai ennemmin lyhyet kuin pitkät.
Pitkät paneelit
Pitkiä paneeleita käytetään erityisesti satuloissa, joiden on tarkoitus kantaa painavia kuormia ja pitkiä matkoja, ja tilanteissa, joissa hevoselta ei vaadita kokoamista. Pitkissä paneeleissa satulan runko jatkuu paneelien sisällä takakaaren taakse. Askellajiratsastukseen tällaiset satulat ovat kuitenkin yleensä sopimattomia, sillä ne ovat rungoltaan jäykkiä.
Normaalit paneelit
Karlslundin D-mallissa satulan paneeleja on lyhennetty edestä alhaalta, mikä luo lisää tilaa lavoille.
Tällaiset paneelit muistuttavat paljolti koulusatuloiden paneeleja, mutta ne ovat takaa hieman lyhyemmät ja kulmistaan pyöreämmät. Joissain tapauksissa lyhyyttä saatetaan jopa liioitella, kun halutaan tehdä lyhytselkäisille hevosille sopivia satuloita. Paneelit eivät kuitenkaan saisi koskaan olla satulan runkoa lyhyemmät. Joskus paneeleja lyhennetään myös edestä tarkoituksena antaa hevosen lavoille lisää liikkumatilaa.
Paneelien täytteet
Aito lampaanvilla on perinteinen toppausmateriaali, joka muokkautuu käytössä hevosen selän malliin.
Perinteisesti paneelit on topattu aidolla lampaanvillalla. Ennen vanhaan on käytetty myös muiden eläinten karvaa, sekä muun muassa hevosen jouhia. Aito villa on edelleen erinomainen täytemateriaali, sillä se muokkaantuu käytössä täsmälleen hevosen selän mallin mukaan, mikä auttaa muun muassa satulan paikoillaan pysymisessä. Kaikkien lampaiden villa ei kuitenkaan ole täytteeksi sopivaa ja usein käytetään myös kahden tai useamman eri villalaadun sekoitteita. Villan huonona puolena voidaan pitää sen taipumusta huopua ja paakkuuntua.
Luonnonvillan rinnalle kilpailijoiksi ovat nousseet synteettiset villalaadut, joiden joukosta löytyy myös paljon hyviä täytevaihtoehtoja silloin, kun satulan huoltoväliä halutaan pidentää. Synteettinen villa ei huovu eikä paakkuunnu helposti, mutta ei toisaalta myöskään muokkaannu yhtä hyvin kuin aito villa. Joissakin synteettisissä laaduissa materiaali voi olla liiankin kimmoisaa, jolloin satula on kuin ”kumipallo” hevosen selässä. Joskus täytteissä voidaan myös yhdistää aitoa ja synteettistä villaa.
Villatäytteiden lisäksi paneeleita voidaan topata myös vaahtomuovilla (Foam), jolloin puhutaan usein laattasatulasta. Foam-paneelit on muotoiltu tiettyyn malliin, jota ei voida jälkikäteen muokata vaihtamatta paneeleita kokonaan. Paneelit muotoutuvat jonkin verran hevosen selän malliin, mutta niiden tulisi kuitenkin olla mahdollisimman lähellä oikeaa muotoa jo satulaa sovitettaessa. Hyvälaatuiset Foam-paneelit eivät vaadi huoltoa ja ne pysyvät pehmeinä koko satulan iän ajan. Täyte ei myöskään ole arka kosteudelle tai muille mekaanisille rasituksille. Foam-satula pitää myös melko hyvin muotonsa, vaikka hevonen tai ratsastaja olisi vino. Kuitenkin satulan vinoutuessa sitä ei voida korjata toppaamalla, vaan kuten sanottu, paneelit joudutaan vaihtamaan tällöin kokonaan. Foam-paneeleja käytetään erityisesti Close Contact -tyyppisissä satuloissa, mutta yhtä lailla myös villatäytteinen satula voi olla Close Contact.
Edellä mainittujen lisäksi paneeleissa voi olla myös ilmataskuja (esim. Wintecin Cair). Ilmapaneelisen satulan tulee olla täydellisen sopiva, jotta se jakaa painon tasaisesti. Mikäli näin ei ole, paneelin ilma ”pakenee” tai antaa periksi ratsastajan paineen alla. Paneelien kunto tulee tarkastaa säännöllisesti. Tyhjentynyt ilmatasku vinouttaa satulan. Yleensä ilmatopatuissa satuloissa on neljä taskua, kaksi edessä ja kaksi takana.
Paneelit vuorataan yleensä nahalla, mutta ne voidaan päällystää myös villakankaalla (Serge-panels). Villakangas antaa mahdollisuuden ”pöyhiä” villatäytettä kankaan lävitse ja toisaalta pitää satulan myös paremmin paikoillaan kuin nahka. Materiaalina villakangas on kestävä ja suositeltava, joskin harvinaisempi ja sitä näkee käytettävän yleensä kalliimmissa satuloissa.
Paneelien väliin tulee materiaaleista riippumatta jäädä aina riittävästi tilaa selkärangalle. Paneelien tarkoitus on tukeutua hevosen selkälihasten, ei selkärangan päälle. Sopiva leveys vaihtelee jonkin verran hevosen mukaan, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää 3-4 sormenleveyttä.
Luonnonvillan rinnalle kilpailijoiksi ovat nousseet synteettiset villalaadut, joiden joukosta löytyy myös paljon hyviä täytevaihtoehtoja silloin, kun satulan huoltoväliä halutaan pidentää. Synteettinen villa ei huovu eikä paakkuunnu helposti, mutta ei toisaalta myöskään muokkaannu yhtä hyvin kuin aito villa. Joissakin synteettisissä laaduissa materiaali voi olla liiankin kimmoisaa, jolloin satula on kuin ”kumipallo” hevosen selässä. Joskus täytteissä voidaan myös yhdistää aitoa ja synteettistä villaa.
Villatäytteiden lisäksi paneeleita voidaan topata myös vaahtomuovilla (Foam), jolloin puhutaan usein laattasatulasta. Foam-paneelit on muotoiltu tiettyyn malliin, jota ei voida jälkikäteen muokata vaihtamatta paneeleita kokonaan. Paneelit muotoutuvat jonkin verran hevosen selän malliin, mutta niiden tulisi kuitenkin olla mahdollisimman lähellä oikeaa muotoa jo satulaa sovitettaessa. Hyvälaatuiset Foam-paneelit eivät vaadi huoltoa ja ne pysyvät pehmeinä koko satulan iän ajan. Täyte ei myöskään ole arka kosteudelle tai muille mekaanisille rasituksille. Foam-satula pitää myös melko hyvin muotonsa, vaikka hevonen tai ratsastaja olisi vino. Kuitenkin satulan vinoutuessa sitä ei voida korjata toppaamalla, vaan kuten sanottu, paneelit joudutaan vaihtamaan tällöin kokonaan. Foam-paneeleja käytetään erityisesti Close Contact -tyyppisissä satuloissa, mutta yhtä lailla myös villatäytteinen satula voi olla Close Contact.
Edellä mainittujen lisäksi paneeleissa voi olla myös ilmataskuja (esim. Wintecin Cair). Ilmapaneelisen satulan tulee olla täydellisen sopiva, jotta se jakaa painon tasaisesti. Mikäli näin ei ole, paneelin ilma ”pakenee” tai antaa periksi ratsastajan paineen alla. Paneelien kunto tulee tarkastaa säännöllisesti. Tyhjentynyt ilmatasku vinouttaa satulan. Yleensä ilmatopatuissa satuloissa on neljä taskua, kaksi edessä ja kaksi takana.
Paneelit vuorataan yleensä nahalla, mutta ne voidaan päällystää myös villakankaalla (Serge-panels). Villakangas antaa mahdollisuuden ”pöyhiä” villatäytettä kankaan lävitse ja toisaalta pitää satulan myös paremmin paikoillaan kuin nahka. Materiaalina villakangas on kestävä ja suositeltava, joskin harvinaisempi ja sitä näkee käytettävän yleensä kalliimmissa satuloissa.
Paneelien väliin tulee materiaaleista riippumatta jäädä aina riittävästi tilaa selkärangalle. Paneelien tarkoitus on tukeutua hevosen selkälihasten, ei selkärangan päälle. Sopiva leveys vaihtelee jonkin verran hevosen mukaan, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää 3-4 sormenleveyttä.
Satulan kiinnitys
Satula kiinnittyy hevosen selkään luonnollisesti satulan vastinhihnoihin kiinnitettävällä satulavyöllä. Vastinhihnat ovat se osa satulasta, jota tulee huoltaa erityisellä hartaudella. Hihnojen kunto tulee tarkistaa säännöllisesti ja nahka on pidettävä puhtaana ja joustavana.
Hyvälaatuinen ja hyvin hoidettu vastinhihna kestää parhaimmillaan koko satulan iän. Huonolaatuisia hihnoja ei tulisi edes käyttää, vaan ne olisi hyvä vaihtaa heti, jos esimerkiksi murtumia ilmenee. Synteettiset materiaalit eivät ole vielä osoittautuneet riittävän laadukkaiksi ja toistaiseksi nahka onkin paras vastinhihnojen materiaali.
Hyvälaatuinen ja hyvin hoidettu vastinhihna kestää parhaimmillaan koko satulan iän. Huonolaatuisia hihnoja ei tulisi edes käyttää, vaan ne olisi hyvä vaihtaa heti, jos esimerkiksi murtumia ilmenee. Synteettiset materiaalit eivät ole vielä osoittautuneet riittävän laadukkaiksi ja toistaiseksi nahka onkin paras vastinhihnojen materiaali.
Lyhyet vai pitkät vastinhihnat?
Islanninhevossatuloissa käytetään yleensä pitkiä vastinhihnoja ja lyhyttä, noin 40-50cm pituista satulavyötä. Lyhyitä vastinhihnoja ei juurikaan käytetä, paitsi vaellussatuloissa, koska lyhyiden vastinhihnojen soljet jäävät painamaan ikävästi ratsastajan reiden sisäpintaa. Asiaa auttaa nahasta tehty suojaläppä solkien päälle. Lyhyiden hihnojen kanssa vyön pituus on islanninhevosilla tavallisesti 90-110cm ja joskus käytetään myös erillistä etuvyötä. Se kiinnittyy etukaaren päistä tuleviin vastinhihnoihin ja sen tarkoitus on pitää satulaa paremmin paikoillaan.
Pitkien vastinhihnojen kanssa näkee usein käytettävän liian lyhyttä satulavyötä. Se, että vyö menee kiinni ei vielä riitä, vaan vyön pituus tulisi valita niin, etteivät soljet jää hankaamaan hevosen kainaloon.
Pitkien vastinhihnojen kanssa näkee usein käytettävän liian lyhyttä satulavyötä. Se, että vyö menee kiinni ei vielä riitä, vaan vyön pituus tulisi valita niin, etteivät soljet jää hankaamaan hevosen kainaloon.
Vastinhihnojen paikat
Tässä Teknan satulassa etummainen vastinhihna lähtee satulan etukaaren päästä ja takimmainen hihna on kiinnitetty V-kiinnityksellä. Molemmissa vastinhihnoissa on pikakiinnitys, joka helpottaa niiden vaihtamista.
Nykyään yleisimmissä vastinhihnojen malleissa etummainen hihna lähtee satulan etukaaren päästä kulkien polvituen lävitse tai heti sen takaa. Tämä kiinnitystapa on hyvä erityisesti, jos hevonen on pyöreävatsainen ja vatsalinja kaventuu kainaloita kohti. Näin vyö ja sen myötä satula eivät pääse luisumaan eteenpäin, vaan ne pysyvät paremmin paikoillaan. Sama tehtävä on V-mallisella takimmaisella vastinhihnalla, joka kiinnittää satulan tasaisesti. Satulavyön tulisi tulla luonnostaan kohtaan, johon vastinhihnat vapaasti putoavat, mutta kuitenkin aina vasten rintalastaa, ei sen taakse.
Pitkien vastinhihnojen kiinnitys voi myös olla samanlainen, kuin perinteisissä koulusatuloissa, jolloin keskeltä runkoa lähtee kaksi hihnaa suoraan alaspäin. Joissakin satuloissa vastinhihnat voivat olla pikakiinnityksellä, jolloin hihnojen vaihto on tarvittaessa helppoa.
Pitkien vastinhihnojen kiinnitys voi myös olla samanlainen, kuin perinteisissä koulusatuloissa, jolloin keskeltä runkoa lähtee kaksi hihnaa suoraan alaspäin. Joissakin satuloissa vastinhihnat voivat olla pikakiinnityksellä, jolloin hihnojen vaihto on tarvittaessa helppoa.
Satulan siipimallit ja polvituet
Tarroin kiinnitettyjen polvituken asentoa voidaan tarvittaessa muuttaa ja polvituet voidaan helposti vaihtaa.
Klassinen satulan siipimalli on kaksisiipinen, mutta etenkin askellajisatuloissa näkee myös yksisiipisiä malleja. Yksisiipisissä satuloissa vastinhihnat kulkevat satulan siiven sisällä ja polvituki on siiven päällä. Tällaisella rakenteella pyritään saamaan parempi tuntuma hevoseen, koska nahkaa jää ratsastajan ja hevosen väliin vähemmän. Teoria kuitenkin ontuu hieman, sillä usein siipi on topattu, mikä tekee siipimallista lähinnä makuasian.
Kaksisiipisissä satuloissa vastinhihnat kulkevat satulan siipien välissä, sisemmän siiven päällä. Polvituki on yleensä sijoitettu alempaan siipeen ja päällimmäisessä siivessä on sitä vastaava pehmustettu paikkaosa. Tämä rakenne on käytännöllisempi eri kokoisilla ratsastajilla, koska polvituen paikka ei ole niin tarkka.
Polvitukien tarkoitus on tukea ratsastajan istuntaa etenkin hevosen isoissa liikkeissä. Polvituen koko ei ole aina ratkaiseva asia, sillä pienempikin oikeassa kohdassa oleva tuki voi olla riittävä. Ratsastajan polvi ei saa nousta polvituen päälle niin, että se hankaloittaa istuntaa.
Eri mallisia polvitukia on lukematon määrä, mutta ne voidaan jakaa kahteen ryhmään; lyhyet ja pitkät polvituet. Lyhyissä malleissa tuki tulee lähinnä reiteen jättäen ratsastajan polven vapaaksi. Pitkissä malleissa myös itse polvi saa tukea. Joissakin satuloissa polvituet on kiinnitetty satulaan tarrakankaalla (velcro), jolloin niiden asentoa voidaan muuttaa ja niitä voidaan vaihdella. Myös tämä ominaisuus on kätevä, mikäli satulalla on eri kokoisia ratsastajia.
Kaksisiipisissä satuloissa vastinhihnat kulkevat satulan siipien välissä, sisemmän siiven päällä. Polvituki on yleensä sijoitettu alempaan siipeen ja päällimmäisessä siivessä on sitä vastaava pehmustettu paikkaosa. Tämä rakenne on käytännöllisempi eri kokoisilla ratsastajilla, koska polvituen paikka ei ole niin tarkka.
Polvitukien tarkoitus on tukea ratsastajan istuntaa etenkin hevosen isoissa liikkeissä. Polvituen koko ei ole aina ratkaiseva asia, sillä pienempikin oikeassa kohdassa oleva tuki voi olla riittävä. Ratsastajan polvi ei saa nousta polvituen päälle niin, että se hankaloittaa istuntaa.
Eri mallisia polvitukia on lukematon määrä, mutta ne voidaan jakaa kahteen ryhmään; lyhyet ja pitkät polvituet. Lyhyissä malleissa tuki tulee lähinnä reiteen jättäen ratsastajan polven vapaaksi. Pitkissä malleissa myös itse polvi saa tukea. Joissakin satuloissa polvituet on kiinnitetty satulaan tarrakankaalla (velcro), jolloin niiden asentoa voidaan muuttaa ja niitä voidaan vaihdella. Myös tämä ominaisuus on kätevä, mikäli satulalla on eri kokoisia ratsastajia.
Jalustinkoukut ja muut helat
Joissakin islanninhevossatuloissa on jalustinkoukut, joissa on kaksi paikkaa jalustinhihnalle.
Islanninhevossatuloissa jalustinkoukut ovat usein täysin samanlaiset kuin muissakin satuloissa. Poikkeuksena kuitenkin jotkut satulamallit, joissa jalustinkoukussa on kaksi paikkaa peräkkäin jalustinhihnalle satulan kummallakin puolella. Jalustinkoukunpaikka voi olla myös säädettävä, jolloin sitä voidaan muokata ratsastajan jalkojen pituuden mukaan. Lyhempijalkaisille jalustinkoukku säädetään edemmäs ja vastaavasti pidempijalkaisille ratsastajille taemmas. Rungottomissa satuloissa jalustinkoukun paikalla on usein rengas, mikä on huono vaihtoehto, koska hätätilanteessa jalustin ei pääse irtoamaan satulasta.
Joihinkin satuloihin, tavallisesti vaellussatuloihin, on lisätty renkaita satulan takaosaan, toisinaan myös etuosaan. Nämä renkaat on tarkoitettu varusteiden, kuten satulalaukkujen kiinnityspaikoiksi. Erityisesti askellajisatuloihin niitä lisätään kuitenkin nykyään lähinnä ”perinteen vuoksi”, kuten häntäremminkiinnityspaikkakin. Tavallisissa satuloissa nähtäviä lenkkejä jalustinhihnojen päille ei useista islanninhevossatuloista löydy.
Joihinkin satuloihin, tavallisesti vaellussatuloihin, on lisätty renkaita satulan takaosaan, toisinaan myös etuosaan. Nämä renkaat on tarkoitettu varusteiden, kuten satulalaukkujen kiinnityspaikoiksi. Erityisesti askellajisatuloihin niitä lisätään kuitenkin nykyään lähinnä ”perinteen vuoksi”, kuten häntäremminkiinnityspaikkakin. Tavallisissa satuloissa nähtäviä lenkkejä jalustinhihnojen päille ei useista islanninhevossatuloista löydy.
Nahka ja muut satulan materiaalit
Satulat tehdään tavallisimmin naudan nahasta, jonka laatu määrittää pitkälti satulan laadun. Parhaimmat satulat kestävät jopa vuosikymmeniä hyvänä päivittäisessä käytössä. Siivissä käytetään tavallisesti paksumpaa nahkaa, jonka tulee olla vahvaa, jäykähköä ja hyvin muotonsa pitävää. Istuinten, polvitukien ja paneelien nahka on pehmeämpilaatuista, mutta sen tulee kuitenkin olla jämäkkää ja venymätöntä. Siivissä voidaan myös käyttää pehmeämpää nahkaa, mutta sen tulee tällöin olla yhdistettynä tukevampaan nahkaan. Etenkin istuimen nahassa arvostetaan hyvää pitoa, eikä istuinosa saa olla liukas. Äärimmäistä pitoa tarvittaessa istuin ja polvituet voivat olla myös mokkanahkaa.
Synteettisetkin materiaalit ovat kehittyneet kestäviksi ja ne ovat melko huoltovapaita. Vaikka synteettiset materiaalit kestävät hyvin kylmää, ovat ne kovalla pakkasella alkuun helposti kylmiä ja kovia. Suurin syy käyttää synteettistä materiaalia on se, että niistä tehdyt satulat ovat edullisempia, mutta ne ovat myös kevyempiä.
Synteettisetkin materiaalit ovat kehittyneet kestäviksi ja ne ovat melko huoltovapaita. Vaikka synteettiset materiaalit kestävät hyvin kylmää, ovat ne kovalla pakkasella alkuun helposti kylmiä ja kovia. Suurin syy käyttää synteettistä materiaalia on se, että niistä tehdyt satulat ovat edullisempia, mutta ne ovat myös kevyempiä.
Johdanto & historia - Satulatyypit - Runkotyypit & muokkaus - Satulan osat & materiaalit - Lisätarvikkeet, huolto & säilytys